Tarinani

Tarinani

Minä, läheisiäni laiminlyövä suorittaja. Tällainen koin olevani ennen kuin elämä ja asiat kasaantuivat niin, ettei ollut muuta ulospääsyä kuin peiliin katsominen ja itseensä, omiin vaikuttimiin, tunteisiin ja menneisyyteen tutustuminen ja lähempi tarkasteleminen. On helppoa mennä ja olla niinkuin aina ennenkin, vaikeaa on kun alkaa tutkia itseään ja huomaamaan asioita joita ei haluaisi huomata.

Olen neljän lapsen äiti ja neljän ihanan pienen mumma. Äitinä oleminen on ollut minulle kaikkein vaikein ja palkitsevin työ jossa olen koskaan ollut. Sain ensimmäisen poikani kohtuullisen nuorena ja toisen pojan heti perään. Uuden pienen elämän syntyminen ja vastuu toisesta ihmisestä oli musertavan suuri.

Oma äitini menehtyi syöpään kun odotin ensimmäistä lastani. Tuo aika oli kaikennielevää surua, hämmennystä ja samaan aikaan ihanaa odotuksen iloa. Koin äidin ja oman tukeni menettämisen henkilökohtaisena menetyksenä joka on vaikuttanut elämääni aina. Tuo aika on häipynyt mielestäni, koska siihen liittyi monta muutakin epämieluisaa muistoa. Olen työntänyt nämä ikävät asiat pois mielestäni ja pitänyt kuitenkin ahdistuksen rinnassani valinnoissani ja käytöksessäni kaikki nämä vuodet. Tyttärieni saapuminen tähän maailmaan oli toisenlainen ja paljon tasaisempi tunteiden puolesta, kiitos silloisen parisuhteen joka oli tasainen.


Ihminen voi elää menneisyyden taakat mukanaan vuosikymmeniä ja vain kulkea päivästä toiseen miettimättä hetkeäkään, onko tämä sitä mitä haluan elämältäni. Voi tehdä valintoja, hukuttaa omat ajatukset työhön, suoriutumiseen ja itsensä kiireisenä pitämiseen...vuosikausia...paeta itseään ja omia ajatuksiaan, olla yksin keskellä joukkoa.

Näin jatkui kunnes eteen tuli päivä, jolloin en jaksanut enää olla paras, aina valmis uhraamaan itseni ja oman elämäni jonkun muun hyväksi. Sysäys tähän tuli ulkomaankomennuksella, jossa koin henkilökohtaisesti työpaikkakiusaamista ja sen, etten kuulunut mihinkään ryhmään.
 
Kun palasimme takaisin Suomeen mieli ja identiteetti murusina, yritin vielä koota itseni ja koettaa pärjätä ja näyttää muille, että pystyn mihin vaan, vaikka kaikki merkit sekä ulkoa että itseni sisällä huusivat luovuttamaan, antamaan aikaa itseni tutkimiseen.

Olen itkenyt litroittain kyyneleitä, kadottanut ammatillisen identiteettini, pystymättä olemaan läsnä perheelleni.

Piti luovuttaa. Se, että ymmärsin lähteä katsomaan itseäni sisäänpäin ja etsimään sitä hyvää ja positiivista tarkoitusta joka jokaisella tapahtumalla on, pelasti minut.

Pelastuin loppuunpalamiselta.

Tänään olen äiti, mumma, puoliso, seesteinen työntekijä, yrittäjä ja edelleen erinomaisen keskeneräinen. Jaksan ja haluan kehittää itseäni jatkuvasti, pitää huolta mielestäni ja kehostani jotta löytäisin sen parhaimman version itsestäni. 

Vieläkin, aika-ajoin, vanha suorittaja minä nostaa päätään, nyt tiedän kuinka sitä pitää kohdella, etten putoaisi samaan käyttäytymiseen ja unohduksen tilaan. 

Samaa toivon Sinulle ystäväni, syvältä sydämestäni <3.



Palvelun tuottaa Fokus-Visual
Valmennushuone Ketunpesä Copyright (c)2019, All Rights Reserved.
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän